sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Suomi ja Eurooppa 2017

Kirjoitin eilen kirjoituksen kreikkalaisesta arjesta. Tämä on jatkokirjoitus sille ja käsittelee Suomea ja Eurooppaa yleisemmin siitä vinkkelistä mitä kreikkalaisen arjen kautta voi havaita.

Yksi näkyvimpiä ilmiöitä Ateenan joka päiväisessä elämässä on jatkuvat mielenosoitukset, lakot ja mellakat. Ihan muutama päivä sitten entisen pääministerin autossa räjähti kirjepommi. Keskustassa on bussilasteittain kypärin ja kilvin varustautuneita poliiseja vuorokauden jokaisena tuntina. Yliopistot ovat helppoja tunnistaa siitä, että niiden ulkoseinät ovat tapetoitu vasemmistolaisilla julisteilla ja edustalla on lasinsirpaleita muistona edellisyön yhteenotosta.

Mellakka saattaa puhjeta kaupungin keskustassa minä hetkenä hyvänsä. Muisto poliisin tappamasta nuorukaisesta ei ole haalistunut. Kreikkalaisessa sisäpolitiikassa tehtiin raaka virhe siinä kohtaa, kun kreikkalaisten duunarien arki lyötiin talouskriisin myötä säpäleiksi, ja hallinnasta karannut tilanne päätettiin korjata lisäämällä poliisivoimia. Siitäkin huolimatta, että kreikkalaisen mellakkapoliisin palkka ei ole kauhean hääppöinen, on ilmiselvää, että tällaisen arseenaalin ylläpitäminen ei ole halpaa.

Tätä katsellessa väkisinkin nousee selkäkarvat pystyyn, kun sisäministeri Risikko puhaltelee ilmaan sellaisia ajatuksia, että poliisin rinnalle pitäisi tehdä puolisotilaallinen poliisivoima. Tällaisen ihmisten kurittamiseen tarkoitetun poliisivoiman synnyttäminen ei takaisi yhteiskuntarauhaa, vaan täysin päinvastaisesti lisäisi levottomuuksia ja voimistaisi kansan kahtia jakautumista.

On hyvin selkeää, että maassa vallitsevaan köyhyyteen voi valtiotasolla reagoida tasan kahdella tavalla: 1. antaa köyhille kassasta rahaa ruokaan, tai 2. käyttää sama raha aseisiin, kypäriin, kilpiin ja alipalkattuihin puolisotilaallisiin poliiseihin joiden kunniallisuus jo pelkästään palkkauksen osalta päätyy hyvin kyseenalaiseen valoon.

Kreikan talouskriisi on rakenteeltaan hyvin mielenkiintoinen siltä osin, että sitä eivät rakentaneet tavallisten ihmisten ottamat lainat ylikuumenneilla markkinoilla. Tällaisesta talouskriisistä on verrattaen helppo selvitä, josta esimerkkeinä ovat Irlanti ja erityisesti Portugali. Kreikan talouskriisin syyt ovat poliittiset ja jopa kansainvälispoliittiset. Kreikka on prototyyppi pyrkimyksissä rakentaa libertaristien haaveilema yövartijavaltio.

Kun katselen nykyistä Suomen hallitusta ja heidän puuhastelujaan, en voi välttyä siltä ajatukselta, että nämä jätkät pelaavat sitä peliä, mitä Kreikassa pelattiin ennen kuin maa ajautui Euroopan heittopussiksi.

Muutama viikko takaperin jouduin palaamaan Kreikan saaristosta taksiveneellä, koska kreikkalaiset merimiehet olivat menneet lakkoon Tsipraksen hallituksen tekemän palkanalennuksen johdosta. Pienessä purkissa myrskyisellä merellä saksalainen kanssamatkaaja tuskasteli lakkoa kyseenalaistaen sen motiivit. Veneen perällä ollut kookas saaristolaismies repesi leveään hymyyn ja totesi "odotapas, kun he tekevät teille saman".

Ja tämä sama on hyvin lähellä toteutumista koko Euroopassa. Ranskan tuore presidentti ajaa Ranskaan Merkelin mallia. Euroopan unionin talouden kannalta se on mahdoton yhtälö, joka johtaa melkoisella todennäköisyydellä koko unionin laajuiseen talouskurimukseen. Ja sen jälkeen me olemme kaikki heittopusseja...