tiistai 11. heinäkuuta 2017

Mellakoista

Viime päivinä Hampurin mielenosoituksien repeydyttyä mellakoinniksi on kovasti vaadittu ties keneltä mellakoinnin ja väkivallan tuomitsemista. Ja on toki niin, että väkivaltaa ei pidä missään tapauksessa hyväksyä. Ongelmallista on kumminkin se, että kuka vaatii ja keneltä mellakoinnin tuomitsemista. Voidaksemme tuomita mellakoinnin, meidän on ensin ymmärrettävä mistä mellakat syntyvät. Muutoin tuomitseminen tapahtuu näytösoikeudenkäyntinä, eikä maailma ole muuttunut mihinkään, eivätkä tuomitut tule katumaan.

Olen vuosien aikana todistanut omin silmin mellakoita useissa Euroopan maissa ja viimeisten vuosien aikana olen myös alkanut kuvaamaan mellakoita. Olen myös tutustunut eri maissa ihmisiin jotka mellakoivat. Meillä suomalaisilla on julkisuudessa esitetty kotimaisista mellakoijista kuvaa, jossa tyypillinen mellakoija on nuori jännitystä hakeva tyyppi vailla mitään todellista motiivia. Kuva on syntynyt parin yksittäisen henkilön haastattelun perusteella ja on täysin irrallaan todellisuudesta. Nämä haastatellut tyypit eivät ole minkäänlainen läpileikkaus mellakoivista ihmisistä.

Ongelma julkisuuden antamassa kuvassa mellakoivista ihmisistä on se, että valtaosa mellakoivista ihmisistä ei halua millään tavalla esiintyä julkisuudessa. Mellakoiva ihminen ei ole tyhmä. Kreikassa itseasiassa mellakoihin osallistuu paljon ihmisiä joilla on korkeakoulututkinto, tai korkeakoulututkinto kesken. Tyypillinen mellakoija ei ole myöskään syrjäytynyt, vaan on iso todennäköisyys, että hän käy töissä. Mellakoijien leimaaminen syrjäytyneiksi on ristiriitaista, sillä syrjäytyneet eivät pyri vaikuttamaan ympäristöönsä juuri mitenkään.

Mellakoijan ideologian pohja on vuoden 1886 Chicagon mellakoissa, joissa kuoli 11 ihmistä. Seurauksena otettiin kiinni 8 ihmistä, joista neljä teloitettiin. Myöhemmin heidät kaikki on todettu syyttömiksi. Mellakoijat kokevat jatkavansa samaa taistelua joka tuolloin aloitettiin. Kyseisen tapauksen muistojuhlaa vietetään muuten maailmanlaajuisesti 1.5.

Mellakoijaa motivoi maailman epätasa-arvoisuus. Työstä ja koulutuksesta riippumatta mellakoija on kategorisesti köyhyysrajan alapuolella. Mellakoija oikeuttaa tekonsa itselleen sillä, että hän kokee itseltään riistetyn ihmisoikeudellisen ja turvallisen elämän. Mellakoija ei vihaa poliisia, mutta näkee poliisin vihollisen väkivaltaisena työkaluna. Poliisi on mellakoijalle kuin piiska jolla plantaasin omistaja piiskaa orjiaan. Mellakoinnin tavoite ei ole hajottaa paikkoja, eikä sen tavoite ole myöskään hyökätä poliisia vastaan. Mellakoinnin tavoite on poistaa sortaja. Poliisi on vain siinä välissä esteenä ja joutuu siten ottamaan vastaan mellakoijien raivon.

Mellakoijan motiivi on pohjimmiltaan se, että koska yhteiskunnan pelisäännöt ovat häntä kohtaan epäreilut, ei hänen tarvitse noudattaa niitä. Mellakoijaa ei kiinnosta se, kuka tuomitsee hänen tekonsa, sillä tuomitsijat ovat niitä jotka hänen mielestään rakentavat epäreilut pelisäännöt. Yhtäkään mellakkaa ei tulla koskaan estämään sillä, että mellakointi tuomitaan. Pikemminkin päinvastoin, tuomitseminen ruokkii mellakointiin yhä enemmän.

Hampurin mellakoissa tietojeni mukaan mellakoijat pyrittiin eristämään muiden mielenosoittajien toimesta. Useita mellakoita todistaneena pidän tätä erittäin tehokkaana toimena, joskin sillä sivuhuomiolla, että se vaatii rauhanomaisten mielenosoittajien reippaan enemmistön. Jos tätä enemmistöä ei ole, useimmiten mellakoijat erottautuvat omaksi erilliseksi ryhmäkseen. Jos mellakoijat eivät pääse ryhmittymään keskenään, ei mellakka myöskään pääse syntymään.

Ateena on mellakoinnin luvattu maa, sillä Ateenan kadut ovat kapeat. Mellakka voi muodostua vain ja ainoastaan rajatussa tilassa. Jo Napoleon ymmärsi tämän ja siksi hän rakensi koko Pariisin keskustan uudestaan. Hampurin mellakoista opimme juuri sen, että koska poliisi pyrki rajaamaan mielenosoituksen aluetta liian pieneksi, oli mellakan syntymiselle annettu täydelliset olosuhteet. Varsinkin hyvin suurien mielenosoitusten rajaaminen tiukasti on kuin kaataisi bensaa liekkeihin. Rajaaminen estää rauhanomaisia mielenosoittajia suorittamasta mellakoivan ryhmän hajauttamisen. Tiivisti pakatut ihmiset myös menettävät mahdollisuuden verbaaliseen kanssakäymiseen, sillä raivoa uhkuvan ihmisen nyrkiniskua ei pysty väistämään tungoksessa.

Sen sijaan, että me keskustelussa vaatisimme toisiamme tuomitsemaan mellakat, meidän pitäisi pikemminkin pyrkiä estämään ne. Paras keino estää mellakoiden syntymistä on luokkaerojen kaventaminen. Ihminen jolla ei ole ihmisoikeuksia, ei myöskään käyttäydy kuin ihminen.