perjantai 1. joulukuuta 2017

Här kommer kulturminister!

Yksi tämän maan hölmöimmistä jätkistä on nykyinen kulttuuriministerimme. Finlandia-palkinnon voittanut Juha Hurme asetti palkintopuheessaan kulttuuriministerille päivän selvän ansan ja kulttuuriministeri asteli siihen niin reippaasti, että nilkat vaan poksuivat.

Sittemmin on kulttuuriministerin väitetty viestitelleen, että ruotsin sijaan ihmiset voisivat lukea kirjallisuutta ranskaksi, tai saksaksikin. En ole itse tätä viestittelyä päässyt todistamaan, mutta se näyttäisi sopivan kulttuuriministerin linjaan, joka on jo vuosia ollut vihamielinen ruotsin kieltä kohtaan. Jos Sampo on tosiaan moisia viestejä lähetellyt, niin siihen voi vastata vain: not the point!

Kulttuuriministerin pyhä sota ruotsin kieltä vastaan on lähinnä absurdi. Suomessa kirjoitetaan paljon kirjallisuutta ruotsiksi. Isänmaallisena jätkänä Sampon luulisi ymmärtävän, että yhtenäinen kansa on vahvempi kuin kahteen leiriin jaettu kansa. Mutta kulttuuriministerin isänmaallisuus ei olekaan kansaa yhtenäistävää isänmaallisuutta. Sampo on populisti. Ja populistin tehtävä on rakentaa ihmisille keinotekoisia vihollisia ja mielellään mahdollisimman läheltä.

On näitä ennenkin nähty. Kulttuuriministerimme on niin sanottu riidankylväjä, joka pyrkii saamaan itselleen valtaa osoittamalla alimman nimittäjän kautta yhden pienryhmän isomman ryhmän viholliseksi ja esittää itsensä sitten tämän isomman ryhmän ystäväksi ja sitä myöten "alistuu" heidän palvelukseensa johtajana.

Sampo teki vain nyt yhden virheen. Kulttuuripiireissä ymmärretään Juha Hurmeen pointti ja nähdään ministerin surkeat kortit. Sampon on joko vaihdettava koko Suomen taiteentekijät, tai nieltävä totuus: hän on tehnyt itsestään pellen. Jollakin tavalla Sampo Terho muistuttaa Peppi Pitkätossun kaikkia aikuisia: ihminen joka on vihainen, mutta ei oikein tiedä miksi.