lauantai 30. joulukuuta 2017

Maggie

Olen usein hämmästellyt logiikkaa, jossa ihaillaan determinismiä. Ikään kuin periksiantamattomuus olisi itsessään hyve. En voi käsittää ajatusta, että on jotenkin kunniallista ajaa laivalla karille, koska karin kiertäminen tarkoittaisi päämäärästä luovuttamista.

Tämä logiikkaa tuntuu vaivaavan ihmiskuntaa kroonisesti. Demokraattisen politiikan lyhyen historian aikana on todettu usein tiettyjen keinojen olevan ideologisesti perusteltuja, mutta käytännössä ne on havaittu toimimattomiksi.

Yksi hyvin klassinen esimerkki tällaisesta on thatcherismi. Vuonna 2017 olen kuullut useita Margaret Thatcheria ylistäviä puheita. Kyynel poskella 30-vuotiaat lippatukat "muistelevat" miten Maggie pelasti Britannian. Muistelijoilta kysyessä miten Maggie pelasti Britannian menee näillä muistelijoilla sormi suuhun. Kun sitten kertoo Thatcherin politiikan seurauksista joita ovat mm. terveydenhuollon ongelmat, valtavasti lisääntynyt työttömyys, kasvanut eriarvoistuminen, räjähdysmäisesti lisääntyneet päihdeongelmat (johon oleellisesti kuuluu niiden hoitamattomuus), suljetaan korvat.

Thatcherismin logiikka on se, että koska Britannia on yhä olemassa, vanha rautaharppu pelasti Britannian. Vähän niinkuin, että koska äitini on yhä hengissä, niin syöpä pelasti hänet kuolemalta. 

Mikään taloustieteellinen tutkimus ei osoita toteen, että juuri Thatcherin toteuttama politiikka olisi ollut syynä Britannian talouden elpymiseen. Sen sijaan Thatcherin politiikan haittapuolista on olemassa hyvin paljon näyttöä. Ja niiden haittapuolten laskua Britannia maksaa tänäkin päivänä. Työtön, sairasteleva, päihderiippuvainen ihminen ei ole yhteiskunnalle todellakaan halpa, vaikka hänet jättäisikin hoitamatta.

Mutta halki Euroopan näytetään tänä päivänä olevan sitä mieltä, että bussilla kannattaa ajaa suoraan ja vain suoraan vaikka rotkoon, jos vain rotkon toisella puolella häämöttää jotain kimaltavaa. Se vaan kun kyydissä on meitä muitakin, joiden mielestä rotkoon ajaminen tappaa...