sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Hyvinvointivaltio on humanistien myytti

Viimeaikoina hallituksen pakkotyösuunnitelmat ovat herättäneet joitakin talousliberaaleja (lue: opportunisteja) julistamaan, että aktiivimalli pelastaa hyvinvointivaltion. Heidän mielestään ihmisten pakottaminen hakemaan töitä ruokalautasen menetyksen uhalla takaa hyvinvointivaltion olon. Väite on oksymoron, mutta palataan siihen myöhemmin...

Hyvinvointivaltio on silkka myytti. Meillä ei itseasiassa ole hyvinvointivaltiota pelastettavana. Meillä on pikemminkin hyvinvointivaltion filosofia pelastettavana. Fyysistä hyvinvointivaltiota ei ole koskaan ollutkaan.

Perustelen:

1. Suomi on poseerannut olevansa tasa-arvoisuuden edelläkävijämaa. Olkoonkin niin, mutta silti naisten palkkaus on todistettavasti huonompaa kuin miesten. Ja Suomi on EU-maiden kakkonen naisiin kohdistuvassa väkivallassa. Joku voisi tietenkin kritisoida, että juuri tasa-arvo mahdollistaa tämän tilaston, sillä naisiin kohdistuva väkivalta sentään tilastoidaan. Se kumminkin unohtaa pointtini: hyvinvointi ja väkivalta ovat toisensa pois sulkevia asioita.

2. Sodan jälkeistä Suomea on kehuttu huikeasta talousnoususta jolloin kaikille riitti työtä. Ja varmaan juuri sen työn riittävyyden takia sadat tuhannet suomalaiset muuttivat mm. Ruotsiin. Muuttajia usein pidettiin Ruotsissa epäkelpoina ihmisinä, mutta kehtaan väittää, että monia heistä pidettiin myös Suomessa epäkelpoina. Hyvinvointi ja eriarvoisuus ovat toisensa pois sulkevia asioita.

3. Suomi on ylpeä koulutuksensa tasosta. Ja onhan se oikeastaan aiheellistakin. Yksi erityinen piirre suomalaisessa peruskoulussa on kouluruokailu. Kouluruokailu keksittiin, koska havaittiin, että kaikilla perheillä ei ole varaa ruokkia lapsiaan, tai olemassa olevat varat katoavat kossupulloon. Hyvinvointi ja lapsi joka ei saa kotonaan riittävästi ruokaa ovat toisensa pois sulkevia asioita.

Fyysinen hyvinvointivaltio on siis myytti. Kekkoslovakia ei ollut hyvinvointivaltio. Eikä 80-luvun juppiunelmakaan ollut hyvinvointivaltio. 90-luvulla nähtiin leipäjonot. Ne jonot eivät ole sittemmin lyhentyneet, vaan kasvaneet.

Meillä ei ole hyvinvointivaltiota pelastettavana. Meillä on sen filosofia pelastettavana. Yhä useampi tee-se-itse -yhteiskuntafilosofi sepittää kurjistavaa politiikkaa hyvinvointivaltion pelastajaksi. Yhä useampi uskoo, että ihmisen arvo on hänen itselleen keräämässä rahassa. Tämä pelkästään rahaa laskeva ajattelu on silkkaa hyvinvointivaltiota purkavaa jargonia jonka ympärille on kääritty vaaleanpunainen paketti.

Humanismi on pilalla, meillä on pelkkää paskaa sen tilalla...