perjantai 24. marraskuuta 2017

Marxilainen Mugabe

Hiljattain Zimbabwen diktaattori Robert Mugabe erosi virastaan. Koska vallanvaihdon tuloksista on mahdotonta sanoa muuta kuin se, että uusi valta ei juurikaan poikkea vanhasta vallasta, en ala puhaltelemaan fanfaareja ilmaan. Tässä asiassa jään tarkkailemaan tilannetta.

Sen sijaan minua kiinnostaa tarttua Helsingin Sanomien yksioikoiseen kuvailuun Mugaben poliittisesta ideologiasta: marxilainen Mugabe. En ala missään tapauksessa kieltämään, etteikö Mugabe olisi Marxiaan lukenut ja etteikö hän olisi itseään tituleerannut marxilais-lenistiksi ja myöhemmin ylimalkaan sosialistiksi. Haluan vain tähdentää, että pelkkä marxilaisuus ei synnytä diktatuuria. Asia joka tuntuu erityisesti meille suomalaisille olevan vaikea ymmärtää...

Mugaben poliittinen visio on saanut vaikutteita Marxin lisäksi Leninistä, Mao Zedongista, kuin Stalinistakin. Näitä kolmea yhdistää niinikään kolme tekijää: 1. marxilaisuus, 2. revisionismi, 3. diktatuuri. (Sorruin Stubbismiin, anteeksi.) Lisäksi Mugaben ideologiaan on kuulunut ajatus sosialismista "joka on kristitympää kuin kapitalismi". Englantilainen akateemikko Claire Palley puolestaan kuvaili Mugabea marxilaisen sijaan "vanhan ajan afrikkalaiseksi nationalistiksi". Mugaben pääministerinä toiminut ja sittemmin poliittiseksi kilpailijaksi ja tätä myöten viholliseksi noussut Edgar Tekere puolestaan totesi, että Mugaben marxilaisuus on pelkkää retoriikkaa. Tekeren motiiveja lausuntoon toki voi epäillä kilpailuasetelman synnyttämäksi, mutta toisaalta kilpailuasetelman syntyminen voi johtua poliittisesta erimielisyydestä. Sellainen voi seurata esimerkiksi presidentin marxilaisuuden pinnallisuudesta.

Karl Marxin filosofian pahin virhe paljastettiin jo Bakuninin ja Kropotkinin toimesta. Diktatuuri on paska vaihtoehto tasa-arvon edistämiseksi. Marxin erehdystä voi ymmärtää ajankuvalla jolloin vielä hyvin suuri osa ihmisistä oli erittäin rajatusti sivistyneitä. Marx halusi vallankumousta ennen työväen sivistymistä. Todellisuudessa vallankumous voi tapahtua vain sivistyksen kautta.

Suomalaisille ja erityisesti tämän päivän suomalaisille tuntuu olevan hyvin tyypillistä asettaa sosialismi yhden ja saman hatun alle unohtaen, että sosialismia on olemassa hyvin monenlaista. Itse tulen aina olemaan kumminkin sitä mieltä, että joka ikinen kerta kun diktaattori kutsuu itseään sosialistiksi, puhuu hän kategorisesti paskaa. Itseasiassa alkaisin epäillä ihan ketä tahansa ihmistä, jos hän määrittelisi itsensä marxilaiseksi, tai hegeliläiseksi, tai platonistiksi. Filosofia ei toimi niin, että koulukunnan perusteella voi päätellä tarkasti yksilön motiiveja ja moraalisia peruskiviä. Poliittisten johtajien kohdalla meidän on yksinkertaisesti verrattava tekoja niitä vastaaviin filosofioihin. Kansanmurhat eivät mielestäni sovi sosialismiin. Ainakaan ilman etuliitettä "kansallis-"...

Päätän tämän kirjoituksen marxilaisen Rosa Luxemburgin sanoihin: "Ei ole olemassa demokratiaa ilman sosialismia, eikä ole olemassa sosialismia ilman demokratiaa."