maanantai 18. syyskuuta 2017

Harkimo ja puolueiden kuolema

Hjallis Harkimo on siitä erikoinen hahmo, että hän kykenee usein yhtä aikaa rakentamaan visioita tulevaisuudesta ja olemaan näkemättä lainkaan seuraavaa kvartaalia pidemmälle. Tällä kertaa hän blogissaan ennustaa puoluepolitiikan kuolemaa.

Visio ei sinänsä ole mikään uusi juttu, sillä libertaristi hokevat tätä mantrana, ja kuten olen sen ennenkin sanonut, tämä on sillkkaa opportunistista höpinää. Puoluepolitiikasta haluavat eroon juuri ne, jotka kuvittelevat, että yksilöllä on aina mahdollisuus puhua omasta puolestaan. Oikeassa maailmassa kaikki eivät voi puhua omasta puolestaan.

Harkimo valittelee sitä miten puolueet eivät kohtaa jäseniään ja kansalaisiaan sosiaalisessa mediassa. Harkimon näkemyksen ongelmana on se, että itse puoliheittona vasemmistoliiton jäsenenä olen lähes päivittäin sosiaalisen median kautta yhteydessä puolueen puheenjohtajaan ja myös muihin puolueen kärkinimiin ja jäseniin. On jopa käynyt niin, että puheenjohtaja on itse tullut keskustelemaan minun sosiaaliseen mediaani, jos aihe on koskenut riittävästi hänelle ajankohtaista politiikkaa. Harkimolla  on mahdollisesti itsellään kohtaanto-ongelma kansan kanssa, kun tällainen tuntuu hänestä etäältä.

Siinä Harkimo erehtyy pahan kerran, että sosiaalisen median kautta pitäisi tehdä kattavasti politiikkaa. Jos jotain tiedämme, niin sen, että sosiaalinen media vahvistaa ihmisten antisosiaalisia puolia. Eduskunnan puhemies hiljattain valitteli sitä, miten väistötiloissa toiminut eduskunta menetti arvokkuutensa ja kielenkäytöstä tuli karkeaa. Puhemies syytti tapahtuneesta väistötilaa, mutta itse näkisin, että kielenkäyttöön on vahvasti vaikuttanut sosiaalisen median vaikutus poliitikkoihin. Torikokouksissa harvoin saavutetaan mitään älyllistä.

Huvittavaa muuten Harkimon kirjoituksessa on se, että samalla kun hän maalailee puoluepolitiikan kuolemaa, hän myös on huolissaan oman puolueensa tulevaisuuden visioista. Hän myös pohtii muiden puolueiden nykytilaa:

Juha Sipilä raikastaa kuulemma keskustaa. Olen samaa mieltä, jos puhutaan maaseudun raikkaudesta Talvivaaran alajuoksulla.

Demarit ovat kuulemma geriatrikkoja. Totta, mutta olen kohdannut SDP:n jäseniä joita pidän itselleni liian nuorina sukupuoliyhteyteen. Heillä myös saattaa olla jotain sanottavaa lähitulevaisuudessa.

Vihreillä on kuulemma hyviä ideoita, mutta ei realistisia ratkaisuja. Syy on ilmeisesti vihreiden vasemmistolaisuudessa. En oikein edes tiedä mistä kaikkialta tätä pitäisi alkaa purkamaan... Onko realistisuuden puute muka johtuvaa sosiaalipolitiikasta? Vihreät ovat myös merkittävästi siirtyneet oikealle viimeisen 4 vuoden aikana.

Perussuomalaiset ovat kuulemma yhden idean puolue. No, niin on! Etusivu uusiksi! Ei se silti sitä tarkoita, etteivät ihmiset heitä äänestä.

AY-liikkeen heikentymiseen Harkimo ei kykene antamaan mitään syytä (joka on ilmiselvästi se, että ammattiliitot eivät tee yhteistyötä työttömien kanssa, vaan antaa EK:n & kump. käyttää työttömiä aseena heitä vastaan), vaan kunnon opportunistin henkeen toteaa vain AY-liikkeen tekevän kuolemaa.

Harkimon pohdiskelu tulevaisuudesta tuntuu olevan kuin lukiolaisen esseestä. Siinä kuvitellaan, että ideologiat kuuluvat menneisyyteen. Harkimo siis maalailee tulevaisuutta, jossa menneisyyden havainnoilla ei olisi mitään merkitystä. On todella surkeaa, jos tulevaisuudessa politiikkaa tehdään näin pinnallisen filosofian pohjalta. Se on suorastaan taantumuksellista!